Informaatioähkyä ja kotiutumista

Ensimmäinen viikko takana uudessa kodissa ja yliopistomaailmassa. Tämä viikko on ollut koulussa lähinnä orientaatioviikko ja informaatiota on tullut paljon. Jo heti ensimmäisten päivien aikana tuli olo, että kaikki info vain vyöryi päälle hyökyaaallon lailla. Siinä sitä sitten yritti painaa mieleen mahdollisimman paljon. Vaikka loppuviikostakin podin jonkin sortin informaatioähkyä tuntui kuitenkin, että asiat olivat ainakin jollain tasolla alkaneet jäsentymään päässä. Tuli olo, että tästä saattaa jopa selvitä.

Meillä on hirveän mukavan oloinen ryhmä. Ja tällä viikolla olemmekin päässeet hieman tutustumaan myös toisiimme. Joka ilta tällä viikolla koulun jälkeen on ollut hengailua ja illanistujaisia ja vaikka niihin olisi ollut kiva osallistua on väsymys vienyt voiton. Eilen kuitenkin jaksoin lähteä pizzailtaan, kun olin ensin käynyt kotona pikku päiviunilla. Kannatti lähteä, sen lisäksi, että pizza oli hyvää oli seura erinomaista.

Menneet viikot ovat menneet stressipyörteessä. Sen keskellä en rehellisesti sanonuttuna edes ole osannut odottaa saati olla innostunut koulun alkamisesta. Oikeastaan välillä jo rupesi hirvittämään, että mitä sitä olikaan mennyt tekemään ja toivoi, että voisipa perääntyä. Mutta siinä vaiheessa oli jo työ ja asunto irtisanottu, uusi vuokrasopimus allekirjoitettu ja koulupaikka vastaanotettu. Mutta nyt, tämän viikon jälkeen informaatioähkystä huolimatta on innostus nostanut päätään. Tiedossa on mielenkiintoisia kursseja, joiden alkua jo kovasti odotan. Ja eilen havahduin ajatukseen, joka tuntui enemmän kuin hyvältä; taidan olla oikeassa paikassa.

Tykkään myös paljon asunnostani ja olenkin saanut sen mielestäni itseni näköiseksi ja viihtyisäksi. Makuuhuoneessa kalusteet etsivät useampaankin otteeseen paikkaansa ennen kuin se löysi tasapainon johon olin tyytyväinen. Makuhuoneen ja olohuoneen seinät odottavat vielä tauluja viimeistelemään lopputuloksen, mutta niiden kanssa en halua kiirehtiä. Pitää odottaa, että se oikea tai ne oikeat tulevat vastaan. Sen lisäksi, että kotoani on vain parin kilometrin matka yliopistolle löytyy vierestä myös hyvät lenkkimaastot. Sijaintikin  on siis enemmän kuin kohdillaan.

 Tänne muuttaessani toivoin myös, että löytäisin mielekkään paikan jatkaa teatteriharrastustani. Ja sellainenkin on löytynyt! Serkkuni ja hyvä ystäväni, jota myös teatterikärpänen on päässyt puraisemaan oli bongannut netistä kulttuuriklubi siperialla alkavan nuortenaikuisten teatteriryhmän. Niinpä suuntasimme yhdessä serkkumme kanssa viime keskiviikkona tutustumaan siihen. Eikä tarvinnut enää ensimmäisen kerran jälkeen pohtia tulenko jatkossa, sillä sekin tuntui juuri oikealta paikalta. Nyt malttamattomana odotan jo seuraavaa kertaa.

Asia mitä myös jännitin oli se, kestääkö koirilla kauan sopeutua uuteen asuntoon ja haukkuvatko he yksin ollessaan naapurisovun pilalle.  Muutin viikonloppuna ja koulu alkoi heti maanantaina, joten ei jäänyt liikoja aikoja totutella uuteen kotiin saati harjoitellla yksinoloa. Ja loppupeleissä koirat tulivat asuntooni ensimäistä kertaa vasta sunnuntaina, koska vasta silloin olin saanut sitä siihen kuosiin, että mahduin jopa itsekkin nukkumaan sinne. Kahtena ensimäisenä päivänä isäni oli ystävällinen ja haki koirat heille koulupäiväni ajaksi hoitoon ja palautti sitten illalla . Keskiviikkona ne jäivät sitten ensimmäistä kertaa yksinään ja jätin tietokoneen nauhoittamaan. Kavutessani asuntooni kolmanteen kerrokseen koulupäivän jälkeen pohdin, että mitäköhän on tuhottu ja saanko kuunella musertavan nauhoitteen haukunnasta ja ulinasta. Vastoin kaikkia odotuksiani kotona ei oltu tuhottu mitään ja nauhoiteeltakin kuului vain kaksi haukahdusta. Näin jatkui seuraavatkin päivät. Tämä on sujunut ihan liian hyvin. Toivon kovasti, että näin myös jatkuukin.

Niin se arki vain alkaa tännekkin rakentua. Asioilla on tapana järjestyä muistutti hyvä ystäväni minua joskus, stressatessani jotain asiaa ja niin ne asiat ovat nytkin palapalalta järjestyneet ja loksahdelleet paikoilleen. Stressi on hellittänyt otettaan ja innolla odotan tulevaa. Juuri nyt on hyvä olla tässä ja on monta syytä olla kiitollinen.