Kiitollisena, että olen olemassa
Helle, joka harhaili ties missä ja löysi perille vasta loppu kesästä on jo hellittänyt otettaan. Uuden kotini ikkunan alla kasvava pihlaja on vaihtanut värinsä syksyn kuosiin ja aamuisin purevan kirpeä ilma saa kaipaamaan villasukkia ja lapasia. Syksy on saapunut ja minun puolestani se on tervetullut. Edellisestä blogipäivityksestäni onkin jälleen vierähtänyt hetki joten kai se oli jo aikakin tänne kirjoittaa, ihan vaikka vaan syksyn ja synttäreittenikin kunniaksi. (Onkohan itsekästä mainostaa omaa syntymäpäiväänsä? Oli tai ei, tein juuri niin. ) Minä olen vielä nuori, joten minulle syntymäpäivän läheneminen ei tuota ahdistusta. Toivottavasti se ei tule sitä koskaan tuottamaankaan. Tänään ja toivottavasti myös elämän edetessä ja ryppyjen lisääntyessä se herättää minussa kiitollisuutta. Kiitollisuutta tästä elämästä, siitä että saan olla olemassa. Elämäni on pulloillaan asioita, jotka tekevät siitä sellaisen, että haluankin olla olemassa. Niitä on ovat ihana perhe ja ystävät, usko,