Paluu arkeen - paluu etelään
Siitähän on vain tuokion verran, kun fiilistelin kevään ensimäisiä lämpimiä päiviä tai kun seurasin ikunastani, kuinka päivä päivältä meri jää enemmän piiloon puiden vihreän lehtiverhon taakse. Vielä hetki sitten panikoin viime hetken kouluprojekteja samalla kun jännitin kevätjuhlan juontoa. Äskenhän vasta hymyilin keväälle ja sen lämmölle suupielissä suklaajäätelöä. Kuitenkin tänään, siitäkin huolimatta, että kaikki tuo tapahtui hetki sitten koulun alkuun on enää viikko. Se, muutama kellertävä lehti bongattuna puiden oksilla sekä pimenevät illat kertovat, että näiden tapahtumien välille mahtuu yksi kokonainen kesä. Syksy on kuin salakavalasti helteiden varjossa lipunut ovelle kolkuttamaan. Nuuskamuikkusen ja muutaman edellis vuoden tavoin suuntaan kulkuni tänäkin syksynä etelään. Erona Nuuskamuikkuseen vain se, että minä lähden ilman telttaa ja yhden repun sijasta otan mukaani usemman laukullisen. Enkä minä vaella sinne vaan autonpenkin ja moottorin hurinan saattelemana käyn