Rivien väliin kätkettyä

En ollut odottanut, tullessani takaisin on koti rakennettava uudelleen. Tuokion verran poissa, mutta se riittää luomaan uudet urat, toisenlaiset maisemat. Ei vanhaa välttämättä enää löydy, raunissa kätkettyinä paloja eletyistä muistoista. Ikkuinoissa ulisee vain koti-ikävä ja minä etsin tuttua tuoksua. ******************** Tämän(kin) kirjoittamisesta on jo aikaa. Tätä voisi kutsua kasvukipuiluksi, sillä tämä puhuu siitä, kun on vähän aikaan poissa sieltä mistä on lähtöisin ja palaa sitten takaisin, niin jotkin asiat ovat ehtineet muuttua ja saattaa kaivata sitä, mitä joskus oli. Pitää löytää uudestaan se oma paikka ja rakentaa uudestaan arki.

Kiire, tuo meille kaikille niin tuttu hiipii kotiimme ja elämäämme viekkaasti naamioituneena. Ensi silmäyksellä kukaan ei koskaan tunnista häntä, mutta kaikki tunnistavat seuraukset, jotka hänen käynnistään jäävät jälkeen. Hän ei koskaan käy jättämättä jälkiä, eikä yritä edes peitellä niitä. Oikeastaan hän osaa naamioitua niin hyvin, että me itse avaamme hänelle oven. Hänen ei tarvitse murtautua, sillä me pyydämme hänet peremmälle. Valeasuja häneltä löytyy moneen lähtöön; harrastukset, velvollisuudet, kasautuvat työt... Ties mitä muuta vielä?! Kiire saattaa yrittää tarjota sinulle kasan hienoltakin kuullostavia asioita vakuuttellen, että se on vain pieni juttu ja kun suostut hän tarjoaa jo seuraava pikkujuttua. Hieman epäröit, mutta kiire katsoo sinuun ja sanoo luottamusta uhkuen: ”Suostu vaan, sinua tarvitaan, pystyt kyllä siihen. Pikkujuttu". Tosinaan hän sotkee vain vähän, mutta välillä taas aiheuttaa täydellisen sekamelskan. Hänen käyntinsä jälkeen ei kannata odottaa rau

Ihastuminen, hoitamattomana aiheuttaa rakastumisen. Jos tulehdus jatkuu muuttuu rakastuminen rakastamiseksi. Toisinaan ihastumisen ja vielä rakastumisenkin jälkeen saatat huomata erehtyneesi, mutta silloin olet ehtinyt jo, aivastaa sen toisen päälle. *********************** Sisäinen romantikkoni käski laittamaan tämän pari vuotta sitten pilke silmänkulmassa kirjoitetun tuotokseni, joskus pitää olla hömpänpömppä tuulella ;)