"Elämä liikkuu ei se voi seisahtua"
Talvi on siirtynyt pois estradilta ja tehnyt tilaa keväälle, nyt kai saa sanoa jo kesälle. Aika on kulunut sen verran nopeaa, ettei blogi pysynyt sen vauhdissa, vaan oli pysähtynyt tammikuun pakkasiin. Nyt oli jo korkea aika tämänkin herätä keväseen... Joskus oli unelma. Unelma opiskella Raamattukoulussa. Eilen lauloin suvivirttä ja sain yhden tutkintotodistuksen lisää. Siinä luki seurakuntatyöntekijä. Niiden myötä jäi yksi elämänvaihe historiaan. Muistojen näkymätön kirja sai yhden luvun lisää. Se luku kertoo toteutuneesta unelmasta,ilosta,kasvukivuista ja monista rakkaiksi tulleista ihmisistä, heidän kanssaan jaetuista hetkistä. Sisällä myllertää haikeus ja ikäväkin, mutta niinhän sen kuuluukin. Se kertoo vain siitä, että taakse jäänyt aika on ollut merkityksellistä ja että, elämääni on tullut lisää tärkeitä ihmisiä. Onneksi on ikävä, sillä se pakottaa olemaan unohtamatta näitä ihmisiä, joita en haluaisikaan unohtaa. Haikeuden ja ikävän sekaan samohin mielenmylleryksiin mahtuu m