Pieni pala vahvuutta ?
Vahvuus. Tuo mystinen sana, jota niin moni tavoittelee, jota niin moni haluaisi olla, mutta usein käydyt keskustelut eri ihmisten kanssa kertovat ettei ole niin selvää mitä se on. Sen ymmärtäminen on kuin keskeneräinen palapeli, moni tietää siitä jotain, mutta kenelläkään ei ole täydellistä kuvaa. Mikä meistä tekee vahvan? Minäkin lukeuden noihin moniin, jotka tavoittelevat vahvuutta. Olenko saavuttanut sen? Tuskinpa. Minäkään en ymmärrä mitä olen tavoittelemassa tai ehkä en oikeastaan edes tiedä miltä se näyttää. Löytöretkelläni, jossa etsin vahvuutta on sen kuva kuitenkin hieman minulle avautunut, ei täysin, mutta luulen löytäneeni sen palasen. Ylpeys ja vahvuus. Nuo kaksi asiaa, jotka usein sotken keskenään. Yritän olla vahva, vaikka kyse onkin heikkoudesta jonka ylpeys haluaa kätkeä. "Minä pärjään kyllä, teen tämän itse", ikuinen minä itse -ikä, enkö jättänytkään sitä lapsuuteen? En ole niin vahva kuin usein haluaisin muille näyttää olevani. Jostain vain tulee käsitt