Keskeneräistä
Hyvää uuttavuotta – kaksi kertaa. Edellinen kirjoitus on toissa vuodelta ja nyt päätin jälleen kerran elvyttää blogini. Näin olen päättänyt monta kertaa aiemminkin ja aloittanutkin kirjoittamaan uutta tekstiä tuloksena keskeneräisiä ajatuksen alkuja, jotka lopulta unohtuvat tietokoneen syövereihin, kun itsekrittiikki sättii teksitiäni. Olen ehkä liikaa odottanut, että saisin jaettua jonkun syvällisen, viisautta uhkuvan tekstin, joka räjäyttäisi blogimaailman ihan uudelle tasolle. No en sentään. Itsekrittikki on kuitenkin yrittänyt vaatia kirjoittamaan ajatuksen, joka on pitkälle pohdittu ja pureksiltu, niin että voisin viimein hyvillä mielin päätellä sen pistellä. Antaa vastauksen jollekkin elämän suuristä kysymyksistäni. Olen yrittänytkin, mutta kuten sanoin, yhtä monta kertaa kun olen yrittänyt, yhtä monta keskeneräistä ajatusta on jäänyt vaille pistettä. En ymmärrä mikä pakko minulla on siihen, että aina pitäisi olla kirjoitettavana syvällisiä elämän pohdintoja. Tai miksi a