Keskeneräistä

Hyvää uuttavuotta – kaksi kertaa. Edellinen kirjoitus on toissa vuodelta ja nyt päätin jälleen kerran elvyttää blogini. Näin olen päättänyt monta kertaa aiemminkin ja aloittanutkin kirjoittamaan uutta tekstiä tuloksena keskeneräisiä ajatuksen alkuja, jotka lopulta unohtuvat tietokoneen syövereihin, kun itsekrittiikki sättii teksitiäni. Olen ehkä liikaa odottanut, että saisin jaettua jonkun syvällisen, viisautta uhkuvan tekstin, joka räjäyttäisi blogimaailman ihan uudelle tasolle. No en sentään. Itsekrittikki on kuitenkin yrittänyt vaatia kirjoittamaan ajatuksen, joka on pitkälle pohdittu ja pureksiltu, niin että voisin viimein hyvillä mielin päätellä sen pistellä. Antaa vastauksen jollekkin elämän suuristä kysymyksistäni. Olen yrittänytkin, mutta kuten sanoin, yhtä monta kertaa kun olen yrittänyt, yhtä monta keskeneräistä ajatusta on jäänyt vaille pistettä.

En ymmärrä mikä pakko minulla on siihen, että aina pitäisi olla kirjoitettavana syvällisiä elämän pohdintoja. Tai miksi annan periksi itsekritiikille, kun se sanoo, että teksti ei ole julkaisukelpoinen, koska en ole huolitellut ajatustani loppuun asti. "Ihan ok ajatuksen alku, mutta ei minulla ole siihen vastausta", tai "muuten hyvä, mutta jos pohdin pidemmälle, päädyn lopulta ristiriitaan itseni kanssa. Typerää" Niin se ilkkuu minulle ja minä annan periksi, mutta miksi? Voisihan sitä jakaa repaleisen ajatuksen alun, koska moni asia tässä elämässä jää kuitenkin keskeneräseksi, hieman repsottamaan. Niistä keskeneräisitä palikoista loppupeleissähän koostuu meidän elämämme. Ja toisaalta ihan tavalliseen arkeen, sen kiireiseisiin, pysähtymisiin, kohtaamisiin sisältyy jo usein niin paljon viisautta.

Tapanani ei ole antaa uudenvuoden lupauksia, enkä tee niin nytkään, mutta itseään voi haastaa asettamalla tavoitteita. Ehkäpä minun uudenvuoden tavoitteeni on uskaltaa jakaa niitä kekseneräisiä ajatuksen alkuja, pisteen sijaa päättääkin kysymysmerkkiin, antaa arjen tapahtumien puhua puolestaan.

Luen tekstini läpi. "Ehkäpä jätän sen vielä hautumaan". En. Tänään en tee niin.


Keskeneräistä vuotta kaikille!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kuolemaa ei ole enää oleva

Informaatioähkyä ja kotiutumista

Vaellus - Urho Kekkosen kansallispuisto