Hetki

Kesäilta mielen lepopaikkana
auringonlaskuun karkaavat ajatukset,
sen säteillä hohtaa unelmat.

Puiden lehdet kuiskivat tuulessa
pysähdy,
jotta voit liitää.

Tuulen tanssi kasvoilla
minä seikkailen
liplattavilla aalloilla.
Viime päivien melankolia
jäi yksin rannalle.

Nauran,
roiskutan vettä
se hajoaa
kimmeltää taivaalla asti.

Havahdun

Luojani,
sinua olenkin etsinyt.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kuolemaa ei ole enää oleva

Lyhyt on matka uneen, joka iäisyyteen vie, uuteen elämään, kaikki uudeksi luotuna entinen on jäänyt siellä ei sydän lyömästä lakkaa, eikä surusta tehdä lauluja. **************** Entiselle luokkalaiselleni, joka nukkui pois. Aina, kun joku lähtee liian aikaisin se pysäyttää. Tai pysäyttää se silloinkin vaikka olisi ennättänyt vanhuuteen. Kuolema - se pysäyttää aina ja saa miettimään elämän rajallisuutta. Onneksi on jotain tätä elämää suurempaa. Toivo, jota ei vielä edes täysin ymmärrä.
Lue lisää

Informaatioähkyä ja kotiutumista

Kuva
Ensimmäinen viikko takana uudessa kodissa ja yliopistomaailmassa. Tämä viikko on ollut koulussa lähinnä orientaatioviikko ja informaatiota on tullut paljon. Jo heti ensimmäisten päivien aikana tuli olo, että kaikki info vain vyöryi päälle hyökyaaallon lailla. Siinä sitä sitten yritti painaa mieleen mahdollisimman paljon. Vaikka loppuviikostakin podin jonkin sortin informaatioähkyä tuntui kuitenkin, että asiat olivat ainakin jollain tasolla alkaneet jäsentymään päässä. Tuli olo, että tästä saattaa jopa selvitä. Meillä on hirveän mukavan oloinen ryhmä. Ja tällä viikolla olemmekin päässeet hieman tutustumaan myös toisiimme. Joka ilta tällä viikolla koulun jälkeen on ollut hengailua ja illanistujaisia ja vaikka niihin olisi ollut kiva osallistua on väsymys vienyt voiton. Eilen kuitenkin jaksoin lähteä pizzailtaan, kun olin ensin käynyt kotona pikku päiviunilla. Kannatti lähteä, sen lisäksi, että pizza oli hyvää oli seura erinomaista. Menneet viikot ovat menneet stressipyörtees
Lue lisää

Vaellus - Urho Kekkosen kansallispuisto

Kuva
Siellä, mihin puhelinyhteydet ei ylety, vesi virtaa kirkkaana, niin että sen pohjakivetkin hohtavat. Siellä, missä luonto näyttää puhtautensa, pakokaasut ja valosaasteet ovat kaukana. Siellä, missä hiljaisuus valtaa alaa, kaukana kohoavat tunturit valloittavat niiden katselijan. Siellä missä ympärille aukeaa silmin kantamattomiin avaruutta. Siellä, saa mieli hetken levähtää ja kiire unohtua, nauttia kupillisen lämmintä kaakaota ja jatkaa matkaa. Viime viikko meni pohjoisen maisemissa. Minä, veljeni, serkkumme sekä kaverimme pakkasimme rinkkamme ja suuntasimme Saariselälle Urho Kekkosen Kansallispuistoon viisi päiväiselle vaellukselle. Tämä oli itselleni kolmas vaellus ja samalla toinen Urho Kekkosen kansallispuistossa. Tiistaina alkoi vaelluksemme, mutta ajoimme jo maanantaina Lappiin. Matkalta varasin meille yöpaikan Köysivaaran retkeilymajalta. Apteekin kautta matkaan 1. vaelluspäivä: Kiilopää – Suomunruoktu (15km) Päivä oli ehtinyt jo venyä iltapäivän puolelle ennen kuin pä
Lue lisää